Yläilmakehän eli stratosfäärin otsonikerros suojaa maapalloa auringon haitalliselta UV-säteilyltä. Tasapainossa otsonia muodostuu ja hajoaa ilmakehässä yhtä paljon. Tietyt ihmisen ilmaan päästävät aineet, kuten kloori-fluorihiilivedyt eli CFC-yhdisteet, vapauttavat ilmakehässä halogeenejä (esim. kloori-atomeja), jotka katalysoivat otsonin hajoamiseen johtavia kemiallisia reaktioita. Tämä aiheuttaa otsonikerroksen ohenemista.

Napa-alueilla stratosfääri voi talvisaikaan jäähtyä niin kylmäksi, että muodostuu stratosfäärin polaaripilviä (PSC, Polar Stratospheric Clouds), joiden muodostuminen vaatii yleensä alle -78 °C lämpötiloja. Niiden pilvipisarat voivat koostua jääkiteistä tai vedestä ja typpi- ja/tai rikkihaposta. Kaasufaasikemia ei yksin selitä napa-alueiden voimakasta otsonikatoa, vaan syynä ovat PSC-pilvien pinnalla tapahtuvat heterogeeniset reaktiot. Otsonin hajoamista katalysoivien vapaiden klooriatomien muodostumiseen tarvitaan lisäksi auringonvaloa, joten otsonikato on voimakkainta kevätaikaan. Tilanne on pahempi eteläisellä kuin pohjoisella napa-alueella johtuen ilmakehän stabiilisuudesta ja kylmemmistä lämpötiloista.

Otsonikerroksen oheneminen on saatu vähenemään CFC-yhdisteiden käytön voimakkailla rajoituksilla. Kasvihuoneilmiön voimistuminen kuitenkin laskee stratosfäärin lämpötilaa, mikä voi johtaa polaaripilvien muodostumiselle suotuisampiin olosuhteisiin. Polaaripilvet ovat siis linkki paitsi otsonikadon ja hiukkasten, myös otsonikadon ja ilmastonmuutoksen välillä.

Facebook

Del.icio.us

Digg

Reddit

Stumble

Myspace