Ympärillämme olevat kappaleet näkyvät niiden sirottaman valon takia. Väri taas riippuu siitä, mitä valon aallonpituuksia kyseinen materiaali absorboi ja mitä se lähettää eteenpäin. Valkoinen valo on sekoitus kaikista näkyvän valon aallonpituuksista.

Valon vuorovaikutus hiukkasten ja molekyylien kanssa riippuu niiden koon suhteesta valon aallonpituuteen. Lordi Rayleigh selitti jo 1800-luvulla taivaan sinisyyden johtuvan siitä, että ilmamolekyylit sirottavat valoa suhteessa aallonpituuden neljänteen potenssiin. Sininen valo siis siroaa noin 16 kertaa voimakkaammin kuin punainen valo. Iltarusko näyttää punaiselta, sillä alhaalta tuleva valo on matkannut pidemmän matkan ilmakehässä, jolloin sininen aallonpituus on jo sironnut matkalla pois. Pienimmät hiukkaset vuorovaikuttavat valon kanssa kuten ilmamolekyylit. Pilvipisarat taas ovat kooltaan samaa kokoluokkaa kuin valon aallonpituus, jolloin niiden sirottaman valon aallonpituusriippuvuus on monimutkaisempi. Keskimäärin erikokoiset pilvipisarat sirottavat tasaisesti kaikkia aallonpituuksia joka suuntaan, jolloin pilvi näyttää valkoiselta.