Ilmanlaatua arvioidaan yleensä mittaamalla eri ilmansaasteiden pitoisuuksia. Ilmansaasteilla tarkoitetaan yleisesti ottaen kaasuja tai hiukkasia, joilla on mitattava vaikutus ihmisiin, eläimiin, kasvillisuuteen tai materiaaleihin. Näitä voivat olla esimerkiksi terveysvaikutukset, näkyvyyden heikkeneminen, materiaalien rapautuminen, kasvillisuuden vaurioituminen tai epämiellyttävä haju. Tavallisia ilmansaasteita ovat esimerkiksi rikin ja typen oksidit, hiukkaset, otsoni, häkä sekä haisevat rikkiyhdisteet. Suomessa tavallisia ilmanlaatua merkittävästi heikentäviä hiukkasia ovat liikenteestä ja polttoprosesseista peräisin olevat hiukkaset, katupöly, siitepöly sekä erilaiset kaukokulkeutuneet hiukkaset, esimerkiksi laajoista metsäpaloista peräisin oleva noki. Tavallisesti hiukkasten aiheuttamaa ilmanlaadun heikkenemistä havainnoidaan seuraamalla tiettyä kokorajaa pienempien hiukkasten massan (niin sanottujen PM-arvojen) vaihtelua. YTV:n Suomen olosuhteisiin kehittämän ilmanlaatuindeksin mukaan ilmanlaatu on huono, jos alle kymmenen mikrometrin hiukkasten massapitoisuuden (PM₁₀) tuntikeskiarvo ylittää 100 µg/m³. Vastaava vertailuluku alle 2.5 mikrometrin pienhiukkasille on 50 µg/m³.

Suomessa ilmanlaatua ja hiukkaspitoisuuksia valvoo 13 alueellista ympäristökeskusta.

Ilmatieteen laitos ylläpitää ilmanlaatu.fi -portaalia, josta löytyy yksityiskohtaista tietoa ilmanlaadusta ja siihen vaikuttavista tekijöistä. Sivustolla raportoidaan myös ilmanlaatua alueittain.

(Kuvaaja E.-M. Kyrö)

Katso myös FAQ-kysymys Milloin Suomessa esiintyy korkeita hiukkaspitoisuuksia?

Facebook

Del.icio.us

Digg

Reddit

Stumble

Myspace