Radioaktiivinen laskeuma
Radioaktiivisella laskeumalla tarkoitetaan ilmasta maahan tai veteen laskeutuneita radioaktiivisia aineita. Radioaktiivinen laskeuma voi olla peräisin esimerkiksi ydinaseen tai -reaktorin räjähdyksestä, jossa ilmaan vapautuu radioaktiivisia isotooppeja sisältäviä pienhiukkasia, esimerkiksi nokea tai tuhkaa. Näiden hiukkasten mukana radioaktiiviset aineet voivat kulkeutua useiden satojen kilometrien päähän alkuperäisestä lähteestään, ja laskeutua maahan tai veteen kuiva- tai märkädeposition seurauksena. Ydinpolttoaineesta peräisin olevia erittäin radioaktiivisia hiukkasia kutsutaan joskus kuumiksi hiukkasiksi.
Hiukkasissa olevat radioaktiiviset isotoopit vähenevät ajan mittaan eksponentiaalisesti, joten laskeuma on vaarallisin heti räjähdyksen tai onnettomuuden jälkeen. Tällöin laskeumalta tulee suojautua estämällä hiukkasten pääsy iholle ja hengitysteihin. Sisätiloissa suojaudutaan tiivistämällä ovet ja ikkunat sekä sulkemalla ilmastointi, ulkotiloissa käyttämällä suojapukua ja hengityssuojainta sekä hakeutumalla väestönsuojaan. Laskeuman leviäminen ja suuruus riippuvat muun muassa päästön syntytavasta, vallitsevasta säätilasta sekä maanpinnan laadusta ja pinnanmuodoista. Ilmakehän alaosiin (alatroposfääriin) vapautuvat hiukkaset voivat laskeutua melko nopeasti muutamissa päivissä tai viikoissa, ja ne saastuttavat lähinnä räjähdyspaikan ympäristöä. Voimakas tulipalo tai räjähdys voi kuitenkin syöstä radioaktiivisia pienhiukkasia stratosfääriin asti, jossa ne saattavat viipyä jopa vuosia ennen laskeutumistaan maahan. Merkittävin yksittäinen Suomeen ulottunut radioaktiivinen laskeuma aiheutui Tshernobylin ydinvoimalaonnettomuudesta vuonna 1986, josta peräisin olevat radioaktiiviset isotoopit näkyvät edelleen suomen maaperässä ja nostavat suomalaisten vuotuista säteilyannosta.
Lisätietoa radioaktiivisuudesta ja radioaktiivisista hiukkasista löytyy muun muassa Säteilyturvakeskuksen sivuilta.
